020. Katsaus menneeseen ja tulevaan

Kake

Vuosi on taas vierähtänyt - minulle aika erilainen vuosi kuin yleensä. Kesällä saimme vihdoin tallin omaan pihaan ja vaikka remontti oli vielä kesken, ostettiin ensimmäiset hevoset. Laidunkausi oli onneksi pitkä ja kun se oli ohi, oli tallikin valmis.

Ostoksista kaksi oli jo valmiita starttareita ja niiden kanssa pääsi heti ajamaan kilpaa. Kolmaskin ostos - kaksivuotias tamma - oli sekin melkein starttivalmis. Nuorikko, kesällinen varsa, muutti kotiin vasta syksyllä vieroituksen jälkeen.

Hevosista Kake aloitti lupaavasti. Se otti ensimmäisestä startistaan kakkossijan ja toisessa oli kolmas. Seuraavat startit eivät kuitenkaan luvanneet enää lainkaan yhtä hyvää ja lopulta orin selästä löytyikin nivellukko. Hevonen jäi sairaslomalle ja sen jälkeen treenitauolle. Nyt Kakea on ajettu 2,5 kuukautta ja hiittailtukin pikku hiljaa. Vielä on hiukan matkaa starttikuntoon, mutta kuukauden sisällä päästäneen takaisin radoille.

Jekun kanssa olemme päässeet ajamaan aktiivisesti kilpaa. Tamma aloitti Kasvattajakruunussa, jossa se näytti huonot puolensa. Pikku hiljaa saimme varusteet ja kilpailuihin valmistautumisen kohdilleen ja yhteistyö alkoi sujua. Voittojakin on kauden aikana tullut pari ja rahaakin tienattu ihan kohtalainen määrä. Parhaimpana kokemuksena on kuitenkin ollut se, että olen oppinut tuntemaan Jekun ja saanut kerätä yhteistä kokemusta sen kanssa. Myös suurkilpailuihin, kuten Montémestaruuksiin ja Tammaderbyyn osallistumiset ovat olleet erittäin antoisia! Jekku jäi talvitauolle näin vuoden päätteeksi.

Hali

Halin kanssa aloitettiin kilpaileminen maltillisesti kuudella startilla. Tamma on toiminut erinomaisesti, joskaan se ei ehkä ole aivan vielä löytänyt sisäistä kilpahevostaan. Hali on ollut jo pari kuukautta tauolla, mutta jatketaan keväämmällä uusin voimin.

Pipsa muutti meille vasta loppusyksystä ja sen kanssa ollaan keskitytty toisiimme tutustumiseen ja hevosen tavoille opiskelemiseen. Varsa toimii jo moitteettomasti hoitotoimenpiteissä, seisoo kiinni käytävällä ja nostaa jalat. Talutuksessa se on myös ollut, mutta valjaita ei ole vielä selkään laitettu.

Mennyt kausi lukuina (omaan talliin ajetut startit)

Kaken nelivuotiskausi: 4 : 0-1-1 3 200ve, 15,2ake & 17,2ke - hylkyjä 0, laukkamerkintöjä 2
Jekun nelivuotiskausi: 16 : 2-2-3, 13 000ve, 12,0ake & 14,6ke - hylkyjä 2, laukkamerkintöjä 2
Halin kaksivuotiskausi: 6 : 0-0-0, 0ve, 19,4aly & 20,8ke - hylkyjä 1, laukkamerkintöjä 1

Yhteensä statistiikalla: 26 : 2-3-4, 16 200ve - melko hyvin siis näin aloittelijalle!

Tavoitteet ensi vuodelle

Kaken kanssa on tarkoitus aloittaa starttailu mahdollisimman pian. Toivon hevoselle ehjempää ja pidempää kautta kuin mennyt kausi oli. Tarkoitus on saada hyviä startteja ja tietysti myös hyviä sijoituksia ja jonkin verran sisään ajettua rahaa. Lisäksi tavoitteena on debytoida montéssa ja katsoa mitä herra siitä tykkää.

Jekun kanssa toivotaan yhtä hyvää kautta kuin kulunut oli - parempaa ei edes uskalla toivoa. Jekku on hevosistamme tällä hetkellä selvästi parhaalla mallilla, kertoohan tuo 12,0-ennätyskin jo jotain. Jekun kanssa tavoitellaan tietysti paikkoja suurkilpailuissa, mutta katsotaan kuinka asia niiden kanssa etenee.

Halin kanssa toivotaan rutiinia kilpailemiseen ja jospa vaikka se kilpailupääkin alkaisi sieltä pikku hiljaa löytymään.

Pipsan kanssa tavoitteena on ajolle oppiminen ja syksyllä pikkuhiljaa treenin aloitus.

019. Kauden päätös: Montémestaruus ja Tammaderby

Jekun päätähtäin tällä kaudella oli montémestaruus, jota odotettiin kuin kuuta nousevaa. Kilpailukutsuja selatessani satuin huomaamaan ilmoituksen tammaderbystä, joka juostaisiin vain viikko montémestaruuden jälkeen. Jekku oli vielä kunnossa, joten päätin ilmoittaa tamman myös sinne - se jäisi sitten kauden viimeiseksi startiksi.

Jekun starttiväli ennen montémestaruutta venyi kovin pitkäksi - peräti kuukauden mittaiseksi. En halunnut juoksuttaa tammaa turhaan, joten en ilmoitellut sitä sopiviin lähtöihin. Tarkoituksenani oli ottaa yksi startti alle noin viikkoa ennen mestaruutta, mutta yhtäkkiä lähtöjä ei enää ollutkaan. Mestaruuskoitokseen lähdettiin sitten hiukan kylmiltään.

Osallistujia oli yhteensä kaksikymmentä, joten finaalipaikoista jouduttiin karsimaan. Jekku juoksi toisessa karsinnassa, joka koostui nopeimmista hevosista - parhaana tamma Faux Pas 15,2maly. Jekku kävi kuumana, erittäin kuumana. Sain pidellä sitä kaikin voimin ja silti se laukkaili pitkin lämmitystä. Tiesin ettei tästä tule mitään. Eikä siitä tullut: Jekku laukkasi lähtölinjalla ja heti perään ensimmäiseen kaarteeseen. Tuloksena hylätty liiat laukat ja kierroksen jälkeen pois radalta.

Harmittihan se, totta kai, kun olimme tähän lähtöön tähdänneet. Täytyy kuitenkin muistaa, että minä olen kuskina vielä hyvin kokematon ja hevonenkin montéssa rutinoimaton. Sijoitus olisi voinut olla parempi, jos olisin valinnut Jekulle kokeneen kuskin. Raviurheilu on minulle kuitenkin harrastus ja haluan harrastaa sitä itse - vaikkeivät sijoitukset aina niin loistavia olisikaan. Olipahan ainakin hienoa päästä ajamaan kilpaa ison yleisön edessä ja ensi vuonna koitamme uudestaan paremmalla onnella!

Kauden oikeasti viimeinen koitos koettiin Tammaderbyssä North Stablessa. Tähän starttiin Jekku oli hyvin valmistautunut ja tuntui lämmityksessäkin taas omalta itseltään. Itse starttikin meni kohtalaisesti, mutta tuli taas todettua, etteivät pidemmät matkat ole Jekun vahvimpia puolia. Tamma teki hyvän juoksun, mutta lopussa paremmat tulivat ohi.

Tästä on kuitenkin hyvä jäädä tauolle. Jekku saa nyt kuukauden olla kevyemmällä ja sen jälkeen sen kanssa aletaan ajaa peruskuntoa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan hiitit oli määrä aloittaa taas helmi-maaliskuussa, mutta koska montemestaruus ajettiin suunniteltua myöhemmin, ajetaan peruskuntoa todennäköisesti huhtikuulle saakka. Starttiin tullaan touko-kesäkuussa, joten päästään heti ajamaan kesäkelissä kilpaa. Jos kaikki menee hyvin.

018. Huikea tamma!

Viimeksi startattiin Jekun kanssa virtuaalimestaruuksissa. Kauden viimeinen tähtäin on montémestaruus, jota odotellessa starttasimme Carbonaran raveissa, jottei starttiväli venyisi turhan pitkäksi. Ilmoitin Jekun täyden matkan autolähtöön, nopeiden lämminveristen sarjaan. Suuria menestymisodotuksia ei ollut, sillä lähtö oli kovatasoinen: Jekku ennätykseltään porukan hitain. Lisäksi lähdimme ajamaan hyvää juoksua, tarkoituksena tosiaan vain saada startti montémestaruuksien alle.

Jekku oli viimeistelyssä hyvä ja lämmityksessäkin ihmeen rauhallinen. Oli mukavaa matkustaa raveihin vain yhden hevosen kanssa, kun oli aikaa toimia rauhassa. Starttiin lähdimme hyvillä mielin.

Jekku avasi reippaasti aivan itsestään, joten päätin yrittää keulaan. Keulat saatiin, mutta kun Cosmic Alfa tuli vaatimaan vauhtia, luovutin keulat suosiolla hänelle. Pelkäsin vauhdin yltyvän liian kovaksi. Yltyihän se silti, sillä Cosmic Alfa lähti painamaan hurjaa kyytiä karkuun. Jekku painoi ohjille niin kovin, etten viitsinyt jäädä vetämään kaikin voimin vastaan, vaan annoin tamman painella Cosmic Alfan selässä. Muu porukka jäi meistä jonkin verran.

Maalisuoralla Cosmic Alfan askel alkoi painaa, mutta Jekussa tuntui olevan vielä puhtia jäljellä. Kun käänsin tamman vapaalle radalle, se suorastaan lennähti vauhtiin ja otti helpon voiton. Ja millä ajalla! 12,0 täydeltä matkalta! Uskomaton hevonen - ja vasta nelivuotias. Mihin tämä tamma tästä vielä kehittyykään?

017. Esittelyssä: Double One Ace

Double One Ace - Pipsa - on tallimme vauvavahvistus, vaikkei vielä kotitallissa olekaan. Kesällinen lämminverivarsa odottelee vieroitusta kasvattajansa Pokerin huomassa ja muuttanee kotiin viimeistään puolentoista kuukauden kuluttua.

Pipsa on suvultaan oikea löytö, enkä voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, kun näin ilmoituksen myytävästä varsasta.

Pipsan isä Crimson Frosty on tehnyt pitkän uran kilpahevosena ja todistanut näin olevansa kestävää tekoa. Ennäytksekseen Crimson Frosty juoksi ajan 11,6 ja vaikka suurkilpailumenestystä ei hevoselle koskaan tullutkaan, tienasi se kuitenkin reilusti yli satatuhatta virtuaalieuroa rahaa. Jalostuksessa oria on käytetty varsin säästeliäästi ja sen jälkeläisistä vasta yksi on kilpaillut.

Pipsan emä Double Trouble TUM taas on erittäin hyvän ja menestyksekkään kilpailu-uran tehnyt tamma (11,0ke). Sagatum Trottersin eli tätini kasvatti saavutti huikean voittoprosentin 27 totoprosentin ollessa jopa 48! Pipsa on Double Trouble TUM:in viimeinen jälkeläinen. Kaikki tamman aiemmat jälkeläiset ovat kilpailleet ja jokainen niistä on alittanut 17-rajan ja kolme viidestä juossut alle 14. Joukosta löytyy muun muassa tammaderbyn 2011 voittaja Get Troubled Ace.

Sukunsa puolesta Pipsan tulevaisuudenodotukset ovat siis korkealla!

Äidiltä oppia

Kuten jo aiemmasta kävi ilmi, ei Pipsaa ole vielä vieroitettu. Luotan Pokerin ammattitaitoon, joten olen itse käynyt katsomassa Pipsaa vain muutamaan otteeseen. Varsa vaikuttaa oikein miellyttävältä ja uteliaalta otukselta. Pokeri onkin kertonut, että Pipsa on jatkuvasti tutustumassa uusiin asioihin, eikä tunnu vähästä hätkähtävän.

Kun Pipsa joulukuussa vieroitetaan, alamme treenata ravihevosena olemisen alkeita. Tämä sisältää kiinni sidottuna olemisen, jalkojen nostelun, talutettuna kulkemisen ja muut päivittäiset toimet. Myös suitsiin Pipsa totutetaan pian ja valjaisiin totutus alkaa heti vuodenvaihteen jälkeen. Pipsa on tarkoitus opettaa ajolle heti keväällä, joten ohjasajo aloitetaan mahdollisimman varhain.

016. Esittelyssä: Jigsaw North

Jigsaw North - tai Jekku, kuten meillä kotona kutsutaan - on nelivuotias amerikkalais-ranskalainen tamma, joka muutti talliin kolmantena. En ole enää oikein varma, miksi Jekku oli myynnissä. Todennäköisesti sen omistaja ei ollut tyytyväinen hevosen raviuraan ja olihan se toki luonteeltaankin sieltä ikävimmästä päästä. Minulla kuitenkin oli intoa kokeilla, sillä niinhan sitä sanotaan, että ne kovapäiset ovat kilpahevosina parhaita.

Suvultaan Jekku on erittäin mielenkiintoinen. Sen isä on myöskin amerikkalais-ranskalainen, 11-aikainen Acton North. Suvusta kiinnostavan tekee kuitenkin Jekun emän puoli. Itse emä Breda Kind on jättänyt jalostuksessakin mukavaa jälkeä ja sen parhaalla varsalla, tamma Fade Out Northilla on ennätys 11,1.

Varsinaiset lempinimet suvusta löytyvät kuitenkin toisesta ja kolmannesta polvesta. Emänisä Born Again TUM on tätini kasvatti. Hyvin pitkän kilpauran tehnyt kestävä kilpahevonen on hienosta tamma Barbie Girlistä, samasta hevosesta, joka on myös Halin isän emän emä.

Tuleva montéhevonen?

Kun Jekku tuli meille, se oli täydessä kilpailukunnossa. Tammalla oli ajettu paljon jo sen kaksivuotiskautena - jopa 13 starttia, joissa se oli ollut kerran toinen ja kahdesti kolmas. Vaikka suurensuurta menestystä ei kaksivuotiaana tullut, väläytteli Jekku kyllä jo vauhtivarojaan: lyhyen matkan autolähdössä paineltiin aikaan 17,6.

Kolmevuotiskaudellaan Jekku alkoi löytää sisäisen kilpahevosensa ja otti kahdeksasta startistaan kaksi voittoa ja kaksi kakkossijaa. Ennätys parani rutkasti ja kirjattiin vuoden päättyessä lukemiin 15,4.

Nelivuotiskausi alkoi meidän ajoväreissämme, kun päätin olla hullu ja ilmoittaa hevosen melkein heti sen meille saavuttua Kasvattajakruunun karsintaan. Kotiratamme Unto Ensio otti ohjat, mutta Jekku hylättiin liioista laukoista. Seuraavissa starteissa Jekku nähtiinkin silmälapuilla varustettuna ja laukat ovat sen jälkeen pysyneet lähes kokonaan poissa.

Nyt nelivuotiskaudellaan Jekku on kilpaillut kaksitoista kertaa. Olemme kokeilleet muutamaan otteeseen myös montéa ja vaikka Jekku melko reipasta kyytiä raviratsastuksessa paineleekin, ei se oikein osaa olla oma itsensä, kun ohjastaja onkin selässä. Emme ole kuitenkaan vielä luovuttaneet! Eikös näiden ranskalaisten pitäisi olla oikeita montétykkejä?

Voisi kutsua hirviöksi

Jekku on luonteeltaan oikea hirvitys ja joku voisi kutsua minua hulluksi, kun jaksan moista elukkaa päivästä toiseen. Se uhkailee, näykkii ja painaa korvat jatkuvasti luimuun, kun sen kanssa koittaa tehdä päivittäisiä toimia. Olen kuitenkin oppinut, että tamman kanssa pärjää - on vain oltava jämäkkä ja määrätietoinen, eikä missään tapauksessa saa näyttää epävarmuuttaan, sillä silloin hevonen yltyy pompottelemaan sinua vielä lisää.

Ajettaessa Jekku on kuin toinen hevonen. Ilmaiseksi tamma ei kuitenkaan anna mitään, vaan kuskin täytyy olla koko ajan hereillä, jotta hevonen menee haluttuun suuntaan ja halutussa tempossa. Startissa Jekulla on ollut kuumumisongelmia, mutta nyt kun olemme löytäneet oikeat varusteet ja oikeat valmistelutekniikat, on elämästä tullut paljon helpompaa.

Kotona treenattaessa Jekku ajetaan avovehkeistä. Startissa sillä on sekki, puolilaput ja vetopallot. Suojia käytetään aina: etujalkoihin polvisuojat ja takajalkoihin säärisuojat.

Ratahiittiä kuumumisen välttämiseksi

Tällä hetkellä Jekku on nopeusvalmennuksessa ja sillä ajetaan hiittiä neljän päivän välein. Koska Jekku kuumuu helposti, olemme todenneet parhaaksi ajaa sen kanssa ratahiittejä. Muutaman kerran erehdyimme ottamaan vetoja, mutta siitä ei tullut mitään, kun hevonen ei malttanut lainkaan keskittyä palautuksiin.

Normaaliviikolla Jekulla ajetaan yksi tuplahiitti, 2 x 2100m noin 1.35-vauhtia. Toinen hiitti on pitkä 3100 metrin hiitti, joka ajetaan samaa vauhtia. Jekulla pyritään ajamaan niin, tuplahiitin toisessa hiitissä sekä kolmentuhannen hiitissä viimeiset viisisataa ajetaan 1.20-vauhtia.

Hiittien lisäksi Jekulla ajetaan reipasta hölkkää. Hölkkäpäivät ovat aina hiittiä ennen ja hiitin jälkeen. Muina päivinä Jekku saa olla vapaalla. Viikko-ohjelma voisi näyttää vaikkapa tältä:

MA: Vapaa
TI: Hölkkä
KE: Hiitti 2 x 2100m, 1.35
TO: Palautteluhölkkä
PE: Vapaa
LA: Hölkkä
SU: Hiitti 3100m, 1.35

Starttiviikkona ohjelma on kutakuinkin seuraavanlainen:

MA: Hölkkä
TI: Hiitti
KE: Palautteluhölkkä
TO: Vapaa
PE: Hölkkä
LA: Viimeistelylenkki, kaksi 600m vetoa, 1.30 + 1.20
SU: Aamulla reipas hölkkälenkki + startti
(MA: Palautteluhölkkä
TI: Vapaa
KE: Hölkkä
TO: Hiitti)

Kuten aiemmasta huomaa, saa Jekku startista vain yhden vapaapäivän ja sen jälkeen aloitetaan normaali hiittivalmennus. Helposti virtaa keräävää tammaa ei ole järkevää jättää vapaalle pidemmäksi aikaa, sillä muuten elo alkaa käydä entistä haastavammaksi.

Montémestaruuksien jälkeen tauolle, keväällä uudestaan starttiin

Olin jo suunnitellut jättävääni Jekun tauolle Virtuaalimestaruuksien jälkeen, mutta päätin pidentää kilpailukautta vielä muutamalla startilla. Onhan sitä toki lähdettävä koittamaan myös Montémestaruuksia, jotka ravataan lähiaikoina. Montémestaruuksien jälkeen Jekku saa kuitenkin jäädä ansaitulle tauolle.

En usko, että Jekku saa varsinaista lomaa, mutta sen treeniä kevennetään joksikin aikaa. Tarkoitus on pitää hevosta kuukauden verran kevyemmällä ja hömpsötellä ratsain maastossa, tehdä perähevoslenkkejä ja rentoja ajolenkkejä. Sen jälkeen aletaan ajaa peruskuntoa ja viikko-ohjelma voisi olla jotain seuraavankaltaista:

MA: Hölkkä
TI: Hölkkä
KE: Vapaa
TO: Hölkkä
PE: Hölkkä
LA: Vapaa
SU: Hölkä

Hölkkälenkit ovat pituudeltaan viidentoista kilometrin luokkaa ja ne tehdään reippaassa, mutta rennossa tempossa. Osa lenkeistä voidaan tehdä myös ratsain ja kiivetä esimerkiksi lähiseudun mäkiä. Talven tullessa osa lenkeistä tehdään hankitreeninä.

Peruskuntoa on tarkoitus ajaa helmi-maaliskuulle asti. Sen jälkeen aloitetaan hiittivalmennus. Starttiin Jekun on tarkoitus tulla tauon jälkeen huhti-toukokuussa.

015. Virtuaalimestaruus

Jekku juoksi omissa raveissamme syyskuussa ja oli kovahkossa porukassa hyvä kolmas. Ajattelin jo jättäväni tamman talvitauolle, kun Hali lomaili ja Kakekin vietti sairaslomaa. Kilpailukutsuja selatessani eteen osui kuitenkin kutsu Virtuaalimestaruuksiin. Jostain kumman mielijohteesta soitin Ristolle ja kysyin ajaisiko hän Jekkua mestaruuksissa. Vastaus oli myöntävä ja niin ilmoitin tamman mukaan - vaikka oikeastaan mitään odotuksia pärjäämisestä ei ollut.

Virtuaalimestaruuksissa juostaan ensin karsinta tasoitusajona 2100 metrin matkalla ja karsinnan parhaat pääsevät päivän päätteeksi ajettavaan finaaliin, jossa kilpailu käydään jälleen tasoitusajona, mutta matkana on keskipitkä 2600 metriä. Koitos on kova, sillä metrejä kertyy hevosille päivän aikana pelkästään kilpailun muodossa 4700m ja palautumisaika starttien välillä on melko lyhyt.

Jekulla ei ollut koskaan ajettu kahta lähdöä saman päivän aikana, mutta lyhyillä starttiväleillä se oli usein parantanut seuraavaan starttiin. Päätin siis kokeilla: harrastuksenahan tätä vain tehdään, joten menetettävääkään ei juuri ollut.

Jekku juoksi karsinnassa kaksi. Olin lämmittänyt hevosen normaaliin tapaan ja muutoinkin valmistelut oltiin tehty totutusti. Mitä sitä nyt hyvää muuttamaan, kun järkevät tavat ovat löytyneet. Seurasin ensimmäisen karsinnan ja totesin, että vauhdit olivat varsin maltillisia. Kuskit näyttivät säästelevän hevosiaan, eivätkä revitelleet urku auki. Se oli ehdottomasti hyvä asia ja toivoin saman jatkuvan meidänkin karsinnassamme.

Porukka oli melko epätasaista. Jekku ei ollut huonoin, mutta selvästi huonoimmasta päästä se oli ja sai näin lähteä paalulta.

Lähtö pääsi matkaan ensimmäisellä yrittämällä ja Jekku sai hyvän lähdön. Se otti keulapaikan ennen ensimmäistä kaarretta, mutta A.C. Heartbreaker painosti rinnalla. Takasuoralla Risto teki viisaasti ja luovutti johtopaikan Ninitran A.C. Heartbreakerille. Näin vauhti rauhoittui, mutta vaarana oli tietysti jäädä pussiin, kun takamatkan hevoset tulisivat ohitse.

Seuraava kierros mentiinkin tiiviisti pussitettuna. Takaa keulaan oli kiertänyt Cadillac Snilli ja Jekku oli näin sisällä kolmantena. Maalisuoralle käännyttäessä tilanne näytti onnettoman huonolta. Tilaa kuitenkin tuli ja Risto sai puikattua Jekun kolmanneksi. Ja finaaliinhan sillä tuloksella päästiin!

Jekku palautui hyvin ja oli valmis varsinaiseen koitokseen. Keskipitkä matka oli sekin meille täysi kysymysmerkki, sillä Jekku ei ollut koskaan juossut 2100 metriä pidempää matkaa. Hiittejä olimme kuitenkin ajaneet pitkinä, joskus jopa neljäntuhannen mittaisina, joten en uskonut matkan olevan ongelma.

Karsinnassakin Jekku lähti hyvin. Risto tarjosi sille hyvän reissun kolmannessa sisällä. Vaikka pussiin jäämisen vaara oli jälleen olemassa, olimme ennen lähtöä puhuneet haluavamme tarjota Jekulle mukavan juoksun, sillä kilpailu tulisi olemaan raskas ja realistiset voitonmahdollisuudet tammaltamme selvästi puuttuivat.

Säästely kannatti, sillä monet hevoset väsähtivät maalisuoralla. Jekku tuli loppuun asti hyvin ja ehti maaliviivalle kuudentena. Uskomaton sijoitus meidän tavallselta tammaltamme, mutta täytyy sanoa, että on se vaan sitkeä! Ja mestaruusfinaalin nuorin osallistuja ainoana nelivuotiaana, joten tulevaisuudessa se voi yltää vaikka mihin!

Pitkään mietittyäni totesin, että taitaa kilpailutauko saada vielä odottaa - montemestaruudet juostaneen melko pian, joten jääkööt Jekku sitten tauolle niiden jälkeen.

014. Nivellukko

Kuten joku on ehkä voinut huomatakin, Kake ei ole startannut pitkään aikaan. Tähän on syy.

Ori oli jo parissa viimeisessä startissaan vähän huonon oloinen - laukkasi, mikä ei ole ollenkaan tämän hevosen tapaista. Treenissäkin Kake on tuntunut huonolta, aivan kuin sen takapää ei pysyisi vauhdissa mukana. Takajalkojen liike on ollut jäykkää ja ori on muutenkin tuntunut erilaiselta, vaikka menohaluja on kyllä riittänyt. 

Kake kotitreenissä

Annoimme Kaken olla helpommalla pari viikkoa ja pyysimme hierojan katsomaan sen läpi. Lihakset olivat jumissa, mutta mitään merkittävää vaivaa ei kuitenkaan löytynyt. Jatkoimme kevyttä treeniä, mutta koska muutosta ei tapahtunut, päätimme antaa orin levätä vielä jonkin aikaa.

Reilun kuukauden kuluttua tilannetta katsottiin uudelleen ja ongelma jatkui. Varasin Kakelle ajan Hevosklinikka Vuokoskelle, jotta saataisiin asiaan jokin selvyys.

Eläinlääkäri Sofia Suviranta tutki Kaken. Jalat taivutettiin, mutta niistä ei löytynyt sanomista. Juoksuttaessa eläinlääkäri kuitenkin huomasi pientä epäsymmetrisyyttä orin liikkeissä. Hänen mukaansa Kake käytti selkäänsä huonosti. Ja näinhän se oli - kun eläinlääkäri tunnusteli Kaken selkää, arkoi se ristiselän aluetta.

Kake rauhoitettiin ja selkä kuvattiin. Kuvista ilmeni ristiselän alueella oleva nivellukko, joka on todennäköisesti aiheuttanut liikkumisvaikeudet ja askeleen lyhentymisen. Samalla lihaksisto on mennyt jumiin.

Klinikan kiropraktikko tutki Kaken heti ja alkoi hoitaa ongelmaa. Aivan täysin lukkoa ei saatu avattua, joten kiropraktikkoreissua on odotettavissa vilä toistamiseen. Siihen asti Kake saa tarhailla. Kake on nyt ollut oikeastaan täysin treenaamatta pari kuukautta, joten katsotaan, milloin sitä radoille asti päästään. Uusi kiropraktikkoaika olisi tarkoitus saada parin viikon päähän, mutta sen jälkeen jos saataisiin lupa aloittaa treeni - olisi jo lokakuun puoliväli - voitaisiin hiittiä päästä ajamaan marraskuussa ja ehkä hiukan ennen vuodenvaihdetta olla taas startissa. Tai vuodenvaihteen jälkeen, miten nopeasti kunto sitten palautuukaan. Katsotaan, ei meillä kiire ole. Tammat jäävät kohta talvitauolle, mutta Kakella voisi koittaa ajaa hokkikengässäkin.