Mitä tapahtuu, kun hevostyttö menee naimisiin sellaisen pojan kanssa, jonka kotitilan pihassa seisoo vanha kivinavetta? Tyttö istuu navetassa ja haaveilee, suunnittelee salaa, laatii piirrustukset, miettii järjestykset ja pohtii mielessään valjashuoneen paikan. Sitten hän uskaltautuu tarkkojen suunnitelmiensa kanssa miehensä luo. Eikä tämä tietenkään voi sanoa ei.

Kyseessä on virtuaalitallin blogi. Mitään teksteissä esiintyvää ei siis ole oikeasti olemassa. Kuvat ovat kirjoittajan piirtämiä, ellei toisin mainita.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

010. Epäonnesta onnistumiseen

Lähdimme tyttöporukalla North Stablen raveihin - mukana siis Hali ja Jekku. Päivän päätähtäin oli Breeders Cup osakilpailu, johon olin ilmoittanut Jekun. Hali tuli mukaan lähinnä kaverihevosen ominaisuudessa, sopiva sarja kun löytyi sillekin.

Halin lähtö juostiin päivän aluksi kun taas Jekun lähtö oli viimeinen. Tämä aiheutti hieman aikataulullisia ongelmia ja pelkäsin Jekun keräävän turhia kierroksia joutuessaan odottelemaan. Saavuin paikalle aivan viime tipassa, heitin Halin äkkiä valjaisiin ja jätin Jekun koppiin seisomaan. Lämmitin Halia kolme kierrosta ja se tuntui ihan hyvältä. Sen jälkeen ehdin kävellä pari kiekkaa varikolla, kun ensimmäinen lähtö jo kutsuttiin esittelyyn. Turhia katoksessa seisotteluja ei siis tämän hevosen kohdalle todellakaan tullut.

Tiesin heti lähdössä, että nyt ei mene hyvin. Hali oli tahmean oloinen ja sitä sai tosissaan pyytää eteenpäin. Niinpä ajelimme koko matkan porukan häntäjoukoissa ja tulimme maaliin toiseksi viimeisenä. Olisin tietysti voinut keskeyttääkin, mutta jostain syystä se ei edes juolahtanut mieleeni. Toisaalta, saimme ehjän ja laukattoman juoksun, vaikkakin superhitaalla ajalla ja tahmealla varsalla, mutta eipä kai joka kerta voi onnistua.

Lähdön jälkeen kävelytin Halia rauhassa, sillä ajattelin, ettei minulla ole mikään kiire katoksille. Olisi ollut. Kun saavuin paikalle, oli trailerimme ympärille kerääntynyt lauma ihmisiä. Koppi heilui ja rytisi.

Kävi ilmi, että Jekku oli mekkaloinut kopissa koko ajan, kun olin ollut poissa. Se oli potkinut seiniä niin rajusti, että koppi oli ollut vähällä kaatua. Jossain vaiheessa hevonen oli hypännyt pystyyn ja onnistunut saamaan jalkansa etupuomin päälle. Ihmiset olivat huomanneet tilanteen ja olivat juuri irrottamassa hevosta. Kiitin onneani, että tilanne oli huomattu ajoissa, eikä hevonen ollut jäänyt pitkäksi aikaa jalka yläilmoihin.

Otin Jekun ulos kopista ja se käveli ihan normaalisti. Hikinen se oli ja hermostunut, mutta ei näyttänyt saaneen vammoja. Päätin pelata varman päälle ja käyttää sen eläinlääkärin tarkastettavana. Tämäkään ei huomannut kummoisia, vaan antoi starttiluvan, jos hevonen lämmityksessä olisi normaali.

Valjastin Jekun, joka käyttäytyi nyt jo paljon normaalia rauhallisemmin. Epäilin, että kaikki rymyäminen oli vienyt siitä voimat. Mahtaisiko se jaksaa startissa lainkaan?

Jekku lämmitti erinomaisesti - se ei ole koskaan ollut niin hyvä! Tamma tuntui jopa rennolta, mikä on todella hyvin siltä hevoselta. Otin Jekun lämmityksen jälkeen katokseen seisomaan ja se käyttäytyi todella hienosti. Olin aivan varma, että joku on vaihtanut hevosen toiseen sillä aikaa, kun se seisoi kopissa.

Breeders Cupin osakilpailu ajettiin täyden matkan tasoitusajona. Porukka oli pieni, vain kuusi hevosta, ja näytti melko tasaiselta.

Jekku lähti hyvin, mutta rauhassa, enkä oikeastaan hetkeäkään tuntenut, että se olisi ollut lähellä laukata. Emme lähteneet kuitenkaan niin reippaasti, että keulaan olisi ollut asiaa, joten sain paikan johtavan takaa. Olihan siinä toki riskinsä, mutta tavoittelin ehjää juoksua ja ajattelin, että selästä se olisi mahdollista. Ja ehkä Jekku malttaisi ottaa rauhallisemmin, kun oli selkä edessä.

Sen se tekikin, hevonen oli aivan loistava ajaa. Se keskittyi täysillä suoritukseen ja ohjilla oli juuri sopivasti painetta. Valitettavasti vain olin täysin pussitettuna maalisuoralle saakka. Sieltä sain kuitenkin hiukan tilaa ja pääsin kääntämään Jekun vapaalle radalle. Tamma otti hurjan kirin ja tuli todella hyvin loppua, mutta jäi turvanmitan voittajasta. Mahtava suoritus!

Mitä sitä täytyisi ensi kerralla tehdä, jotta hevonen olisi yhtä hyvä, rauhallinen ja rento? Jättää se taas koppiin itsekseen riehumaan?

lauantai 20. heinäkuuta 2013

009. Tammat startissa

Kun ravit järjestettiin kotiradalla, oli omienkin hevosten tietysti pakko osallistua. Hali oli treenannut hyvin ja koelähdöstäkin oli jo jonkin aikaa, joten ajattelin, että senkin olisi hyvä aloittaa varsinaiset startit tutulta radalta. Lisäksi repäisin ja ilmoitin Jekun itselleni monteen - kummallakaan ei tietysti ollut kyseisestä lajista mitään kokemusta.

Hali tuntui lämmityksessä oikeinkin hyvältä. Huomasi, että rata oli sille tuttu, joten tamman ei tarvinnut kyttäillä jokaista mainosta ja aidankulmaa. Olihan varsa toki hieman jännittynyt, kun rutiini puuttuu siltä vielä kokonaan, mutta joka tapauksessa olin tyytyväinen lämmityksen jälkeen.

Lähtö oli pieni - vain seitsemän hevosta, joista kolme lähti paalulta Halin kanssa. Olimme saaneet ihan hyvän lähtöpaikan, numeron kaksi, joskaan en uskonut siitä olevan meille merkittävää etua.

Volttasin Halin kanssa luottavaisin mielin, jälkikäteen ajateltuna turhankin luottavaisin. Lähdimme reippaasti eteenpäin, mikä oli virhe: Hali laukkasi pahoin. Se hiljensi laukkaansa heti, kun otin kiinni, mutta jäi laukkaamaan lähes paikoilleen eikä antanut takaisin raville. Jäimme porukasta pahasti.

Lähtölaukan jälkeen Hali ravasi hyvin, eikä enää haparoinut. Se kiri porukkaa metri metriltä, mutta emme ehtineet enää kärkitaistoon. Ja oikeastaan katsoin paremmaksikin tehdä vain ehjän loppujuoksun, voittoja ehtisi napsia myöhemminkin. Lähtö oli kuitenkin kohtalaisen kova: Halikin sai pinkoa 20,8 ja oli maalissa vasta kuudes. Toisaalta - se teki sen lähtölaukan jälkeen hyvällä tyylillä ja meni todellisuudessa paljon tätä vauhtia kovempaa, niin pysähdyslaukan se alkuun teki.

Jekun osalta olikin vähän erilainen päivä. En tiedä, mikä minuun mahtoi mennä, kun ilmoitin sen monteen. Edellinen startti Kasvattajakruunussa oli vielä ollut yhtä tahtojen taistelua ja hevonen oli laukannut kuin mikäkin laukkahevonen. Montessa laukkoja tulisi todennäköisesti vieläkin herkemmin.

Olin kuitenkin ratsastanut Jekkua treenissä jonkin verran ja ottanut sillä yhden hiitin selästä. Se tuntui menevän selästä käsin jotenkin rennommin, vaikka oli silloinkin laukkaherkkä ja herkkä muutenkin. Lisäksi ajattelin, että kotiradalla ei ole niin paljon jännitettävää. Varustukseen lisäsimme puolilaput, joista edellisen startin jälkeen keskustelimme ja toivoin niidenkin auttavan tammaa keskittymään.

Lämmitys oli ok. Laput auttoivat selvästi, eikä Jekku ollut läheskään yhtä jännittynyt kuin normaalisti. Reipas se oli, vähän turhankin reipas ja lämmitys tuli mentyä melkoista haipakkaa.

Lähtö oli surullisen vajaa, vain viisi hevosta. Jekku volttasi hyvin, mutta - yllätys yllätys - otti lähtölaukan. Mikä ihmeen lähtölaukkojen kirous meitä oikein vaivaa?

Sain Jekun kuitenkin nopeasti askelilleen ja käänsin sen sisäradalle. Seurasimme johtoparia hyvin. Valitettavasti takaa tultiin kuitenkin ja lujaa ja olimme viimeisinä, kun matkaa maaliin oli puoli kierrosta. Eipä siitä asemat enää parantuneet, joten maalissa olimme myös viimeisinä. En tiedä mikä oli - olisiko hevonen kuitenkin ollut vielä ratsastukseen niin tottumaton, että parin kierroksen reipas meno oli sen voimille liikaa. Ajettavuudeltaan Jekku oli kyllä niin hyvä, että eiköhän me uudestaankin vielä koiteta!

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

008. Kasvattajakruunu

Kilpailukutsuja selatessani silmiini pompsahti Kasvattajakruunukarsintojen kutsu. En ollut koskaan aiemmin ajatellut, että joku hevosistani voisi olla kykeneväinen edes osallistumaan kyseiseen kilpailuun. Kutsua lueskellessani tajusin kuitenkin, että hyvinhän sitä voisi koittaa - Kakella ja Jekulla nyt ainakin. Halikin olisi ollut tietysti mahtava ilmoittaa, mutta se olisi vaatinut vielä joitakin startteja alle, enkä viitsinyt muuttaa suunnitelmiani. Ehtisihän sitä sitten ensi vuonnakin, mutta Kaken ja Jekun kanssa silloin olisi jo liian myöhäistä.

Niinpä soittelin kotiradan kuskeille, josko jollain olisi intoa lähteä meidän hevosia Kasvattajakruunuun ajamaan. Ja olihan heillä, joten ilmoittautumiset lähtivät menemään.

Pölypunkkimaan raviradalle lähdettiin siis 27.6. erittäin jännittyinein mielin. Jekku ja Kaaos olivat päätyneet molemmat samaan karsintalähtöön, mikä oli tavallaan harmi. Eipä voisi ainakaan tulla voittoa molemmille. Porukka näytti muuten melko tasaiselta. Olihan joukossa toki jo 12-aikainen ja melkein satatuhatta tienannut ST Ballo sekä 13-aikainen Trouble Tone Ace, mutta muuten menijät olivat melko samantasoisia kuin meidänkin hevosemme.

Molemmat hevoset lämmitettiin normaalisti. Kaken kuski Risto Wahlsten sanoi hevosen tuntuneen oikeinkin hyvältä. Jekku taas, no se oli ihan kamala, sen näki radan laidallekin. Unto Ensio sanoi hevosen kyttäilleen kaikkea mahdollista ja olleen aivan lentoon lähdössä. Toivoimme kuitenkin, että se parantaisi starttiin - olihan sillä jo kokemusta ja rutiinia, joten lähdön ei pitäisi olla enää mikään uusi tai jännittävä tilanne.

Kun lähdön aika koitti, ei Jekku pysynyt enää hetkeäkään ravilla. Jo voltissa se otti pätkiä laukkaa, hyppi välillä puoliksi pystyyn ja oli todellinen ihme, ettei sitä poistettu suoraan lähdöstä. No, matkaan päästiin - laukalla molempien hevostemme osalta. Jekku laukkasi itsensä hylkyyn heti alussa ja Kake jäi porukasta reilusti. Se kuitenkin sai kirivaihteen päälle ja oli saavuttanut ryhmän, kun oli kierros matkaa maaliin. Valitettavasti taso oli kuitenkin sen verran kova, että pahan lähtölaukan jälkeen Kake ehti vasta kuudennelle sijalle. Finaaliin kuitenkin päästiin edes toisen hevosen kanssa - se oli jo hieno saavutus!

Juttelimme lähdön jälkeen Unton kanssa ja hän suositteli kokeilemaan Jekulle silmälappuja. Tämä tehdään heti seuraavaan starttiin!

Jigsaw North
Kasvattajakruunun finaaliin lähdimme hyvillä mielin. Kake oli tehnyt hyvän juoksun laukkansa jälkeen ja kuski oli siihen tyytyväinen. Valitettavasti saimme finaaliin kuitenkin huonon lähtöpaikan - radan 11. Kake lähti hyvin, tällä kertaa ravilla, mutta joudui ahdistetuksi ensimmäisessä kaarteessa ja laukkasi pahoin. Porukka paineli sen verran reipasta kyytiä, että eihän se meidän ori enää ehtinyt mukaan ja oli maalissa yhdestoista.

007. Startissa 24.6.

Lähdin hyvillä mielin Kaken kanssa seuraavaan starttiin. Starttiväli oli pari viikkoa ja olin ottanut Kakella pari kertaa vetoja starttien välissä. Tällä kertaa suuntasimme Maunolan ravitallille, jossa oli vuorossa keskimatkan ryhmäajo, kuten yleensäkin.

Olin taas liikkeellä yksin, mutta onneksi herra Kaaos malttoi käyttäytyä vähemmän kaaosmaisesti. Varauduin jälleen pahimpaan, joten olin paikalla rutkasti etuajassa. Lämmitin Kaken rauhassa, ne tavalliset kolme kierrosta, ja hevonen tuntui ihan mukiinmenevältä. Hieman turhan lennokkaan oloinen se oli ja kyttäili jokaista mainosta sekä pensaan rasahdusta. Erityisen pelottavia olivat varikolla suhahtelevat ponit.

Annoin Kaken seistä katoksessa puolisen tuntia ja lähdin sen jälkeen kävelyttämään sitä. Yritin samalla tehdä tuttavuutta hevostaan kävelyttävään Ninitran kuskiin Ronjaan, joka kilpailisi samassa lähdössä. Oli ilahduttavaa jutella naiskuskin kanssa siitä, miten pieneksi itsensä joskus radalla tunsi ammattimiesten seassa. Vaikka mikäpä Ronja oli asiaan kantaa ottamaan, hänhän oli itsekin aivan ammattilainen.

Kun lähdön hetki koitti, Kakessa riitti virtaa. Kun se ei päässyt eteenpäin, alkoi se pyrkiä ylöspäin. Välillä jouduin päästämään sen hetkeksi reippaampaan vauhtiin, jotta se ei olisi alkanut keulia. Tai en tiedä, olisiko se oikeasti alkanut, mutta en viitsinyt ottaa sitä riskiä.

Lähtöauton taakse kokoontuessa Kakessa oli pitelemistä. Se työnsi turpansa aivan kiinni siivekkeeseen ja pelkäsin jo, että hevonen jää siihen suitsistaan kiinni. Kun auto oli liikkeellä, ryntäsi Kake matkaan. Valitettavasti vain askellaji oli väärä. Hämäännyin hetkeksi, enkä tajunnut ottaa laukkaa alas. Sitten aloin katsella ympärilleni, jotten vain hidastaisi kenenkään eteen. Kun sain vihdoin laukan alas, oli Kake jäänyt joukon hännille. Kirosin.

Kake tuntui nyt kuitenkin hyvältä. Se kiri askel askeleelta ja takasuoralla käänsin sen toiselle radalle. Joku toinen oli laukannut itsensä hylkyyn startissa ja joku toinen sekosi nyt askelissaan. Edessäni oli kuitenkin vielä neljä hevosta. Jaksaisiko Kake kiertää kolmatta kärkeen? Ronja teki ratkaisun puolestani. Etusuoralle tultaessa hän käänsi hevosensa kolmannesta parista ulos kolmannelle radalle. Edessäni oleva Goldie North oli vaikeuksissa, joten tämä piti toisen radan. Sain siis käännettyä Kaken Ronjan ja A.C.Heartbreakerin selkään. Seuraava kaarre mentiin kolmatta. Huolestuin vähän. Jaksaisikohan Kake?

Takasuoralla Ronja siirtyi johtoon, mutta minä roikuin edelleen kolmannella. Kuolemanpaikalla juokseva Synthetic Oxide piti pintansa, eikä päästänyt meitä ohitse.

"Hei tyttö, ei se sun hevoses jaksa!" kuulin jonkun huutavan. En tiedä, kuka se oli, mutta aloin olla samoilla linjoilla.

Käännyimme maalisuoralle Kaken pysytellessä edelleen kolmen rintamassa. Synthetic Oxide irtosi muista, mutta Kake kamppaili Heartbreakerin kanssa viimeiseen saakka, häviten kuitenkin hiuskarvan verran. Maalissa ori oli kolmantena.

Kun kävelyttelin Kakea varikolla, tuli Ronja onnittelemaan. Olin itse aivan ihmeissäni. Minkä juoksun Kake tekikään. Vaikka minä pyrin pilaamaan sen juoksun kaikin keinoin ja laukkakin teki tekonsa, ylsi ori silti näin hienoon suoritukseen. Mahtavaa!

Lähtö 7. ryhmäajo, 14,0-16,9-aikaiset lämmiveriset, 2100m
1. 6v t Synthetic Oxide* / Alex (Blvd) 14,3aly -- 15,0aly, 3000ve
2. 6v t A.C.Heartbreaker / Ronja (Team Ninitra) 15,2ake -- 15,2aly, 1500ve
3. 4v o Chaos Scoop Ace / Lotta (AaRr) 15,6aly -- 15,2aly x, 1000ve
4. 8v o Blacktap LRH / Zack (HCT) 14,3 -- 15,3aly, 500ve
5. 4v t Fiona Snilli / (SRR) 15,5ke -- 15,4aly, 250ve
6. 12v o Crimson Village Idiot / (SRR) 1.14,1 ep -- 16,2aly
7. 4v t Pizazz / Tapani (SS) 16,6 -- 16,9aly
8. 9v t Scaretale Ach / Marko (Team Ninitra) 15,6ake -- 17,3aly
9. 5v t Goldie North / Pipsa (Team Ninitra) 16,4ake -- 17,3aly
4v o Royal Salmiak B / Mikko (Blvd) 16,1ake -- hll
8v t Javindra Yemn / Scott (HCT) 15,5akex -- hll
12. 4v o Vermont Charm / Sara (Team Ninitra) 16,3ake -- hpl

maanantai 1. heinäkuuta 2013

006. Kokeillaan kuinka Hali ravaa

Se oli sitten vuorossa koelähtö Halin kanssa. Minulle tullessaan Hali oli jo koelähtökunnossa. Sitä oli treenattu ahkerasti vuoden verran ja sillä oli ajettu testimielessä yksi hiitti 25-vauhtia. Ehdin ajaa Halia itse muutamaan otteeseen ennen kuin koelähdön aika koitti. Jokaisella ajokerralla tamma oli käyttäytynyt erinomaisesti, joten uskaltauduin ajamaan sitä itse myös koelähdössä.

Lähdin taas reissuun yksin. Olin ravipaikalla hyvissä ajoin ja valjastelin typykkää kaikessa rauhassa. Oli vaikea uskoa hevosen olevan vasta kaksivuotias - niin rennosti se hälinän otti. Lämmityksessä Hali oli hieman jännittynyt, olihan se toki ensimmäistä kertaa raviradalla ravien aikaan. Muutaman kerran tamma sekosi askelissaan, mutta sai joka kerta haettua rytmin takaisin.

Hali odottelee katoksella lämmityksen jälkeen.
Startin otimme varman päälle. Hali kiemurteli hieman voltissa, mutta lähti kuitenkin reippaasti muiden perään. Otin tavoitteeksi vain läpi pääsyn, ajalla ei olisi niin väliä. Ajoin koko matkan Ninitralaisen Platinumitisin selässä, joka oli ottanut lähtölaukan. Hevosen kuski kellotti itse aikoja ja sääteli vauhdin sopivaksi. Niimpä myös me pääsimme hyväksytysti maaliin.

Hali kulki koko matkan hyvää ravia ja hienosti Platinumitisin selässä pysytellen. Treenaillaan vielä vähän aikaa ja ilmoitetaan Hali sitten oikeaan starttiin, kunhan sopiva lähtö osuu kohdalle. Kyllä tästä vielä ravihevonen tulee!