019. Kauden päätös: Montémestaruus ja Tammaderby

Jekun päätähtäin tällä kaudella oli montémestaruus, jota odotettiin kuin kuuta nousevaa. Kilpailukutsuja selatessani satuin huomaamaan ilmoituksen tammaderbystä, joka juostaisiin vain viikko montémestaruuden jälkeen. Jekku oli vielä kunnossa, joten päätin ilmoittaa tamman myös sinne - se jäisi sitten kauden viimeiseksi startiksi.

Jekun starttiväli ennen montémestaruutta venyi kovin pitkäksi - peräti kuukauden mittaiseksi. En halunnut juoksuttaa tammaa turhaan, joten en ilmoitellut sitä sopiviin lähtöihin. Tarkoituksenani oli ottaa yksi startti alle noin viikkoa ennen mestaruutta, mutta yhtäkkiä lähtöjä ei enää ollutkaan. Mestaruuskoitokseen lähdettiin sitten hiukan kylmiltään.

Osallistujia oli yhteensä kaksikymmentä, joten finaalipaikoista jouduttiin karsimaan. Jekku juoksi toisessa karsinnassa, joka koostui nopeimmista hevosista - parhaana tamma Faux Pas 15,2maly. Jekku kävi kuumana, erittäin kuumana. Sain pidellä sitä kaikin voimin ja silti se laukkaili pitkin lämmitystä. Tiesin ettei tästä tule mitään. Eikä siitä tullut: Jekku laukkasi lähtölinjalla ja heti perään ensimmäiseen kaarteeseen. Tuloksena hylätty liiat laukat ja kierroksen jälkeen pois radalta.

Harmittihan se, totta kai, kun olimme tähän lähtöön tähdänneet. Täytyy kuitenkin muistaa, että minä olen kuskina vielä hyvin kokematon ja hevonenkin montéssa rutinoimaton. Sijoitus olisi voinut olla parempi, jos olisin valinnut Jekulle kokeneen kuskin. Raviurheilu on minulle kuitenkin harrastus ja haluan harrastaa sitä itse - vaikkeivät sijoitukset aina niin loistavia olisikaan. Olipahan ainakin hienoa päästä ajamaan kilpaa ison yleisön edessä ja ensi vuonna koitamme uudestaan paremmalla onnella!

Kauden oikeasti viimeinen koitos koettiin Tammaderbyssä North Stablessa. Tähän starttiin Jekku oli hyvin valmistautunut ja tuntui lämmityksessäkin taas omalta itseltään. Itse starttikin meni kohtalaisesti, mutta tuli taas todettua, etteivät pidemmät matkat ole Jekun vahvimpia puolia. Tamma teki hyvän juoksun, mutta lopussa paremmat tulivat ohi.

Tästä on kuitenkin hyvä jäädä tauolle. Jekku saa nyt kuukauden olla kevyemmällä ja sen jälkeen sen kanssa aletaan ajaa peruskuntoa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan hiitit oli määrä aloittaa taas helmi-maaliskuussa, mutta koska montemestaruus ajettiin suunniteltua myöhemmin, ajetaan peruskuntoa todennäköisesti huhtikuulle saakka. Starttiin tullaan touko-kesäkuussa, joten päästään heti ajamaan kesäkelissä kilpaa. Jos kaikki menee hyvin.

018. Huikea tamma!

Viimeksi startattiin Jekun kanssa virtuaalimestaruuksissa. Kauden viimeinen tähtäin on montémestaruus, jota odotellessa starttasimme Carbonaran raveissa, jottei starttiväli venyisi turhan pitkäksi. Ilmoitin Jekun täyden matkan autolähtöön, nopeiden lämminveristen sarjaan. Suuria menestymisodotuksia ei ollut, sillä lähtö oli kovatasoinen: Jekku ennätykseltään porukan hitain. Lisäksi lähdimme ajamaan hyvää juoksua, tarkoituksena tosiaan vain saada startti montémestaruuksien alle.

Jekku oli viimeistelyssä hyvä ja lämmityksessäkin ihmeen rauhallinen. Oli mukavaa matkustaa raveihin vain yhden hevosen kanssa, kun oli aikaa toimia rauhassa. Starttiin lähdimme hyvillä mielin.

Jekku avasi reippaasti aivan itsestään, joten päätin yrittää keulaan. Keulat saatiin, mutta kun Cosmic Alfa tuli vaatimaan vauhtia, luovutin keulat suosiolla hänelle. Pelkäsin vauhdin yltyvän liian kovaksi. Yltyihän se silti, sillä Cosmic Alfa lähti painamaan hurjaa kyytiä karkuun. Jekku painoi ohjille niin kovin, etten viitsinyt jäädä vetämään kaikin voimin vastaan, vaan annoin tamman painella Cosmic Alfan selässä. Muu porukka jäi meistä jonkin verran.

Maalisuoralla Cosmic Alfan askel alkoi painaa, mutta Jekussa tuntui olevan vielä puhtia jäljellä. Kun käänsin tamman vapaalle radalle, se suorastaan lennähti vauhtiin ja otti helpon voiton. Ja millä ajalla! 12,0 täydeltä matkalta! Uskomaton hevonen - ja vasta nelivuotias. Mihin tämä tamma tästä vielä kehittyykään?

017. Esittelyssä: Double One Ace

Double One Ace - Pipsa - on tallimme vauvavahvistus, vaikkei vielä kotitallissa olekaan. Kesällinen lämminverivarsa odottelee vieroitusta kasvattajansa Pokerin huomassa ja muuttanee kotiin viimeistään puolentoista kuukauden kuluttua.

Pipsa on suvultaan oikea löytö, enkä voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, kun näin ilmoituksen myytävästä varsasta.

Pipsan isä Crimson Frosty on tehnyt pitkän uran kilpahevosena ja todistanut näin olevansa kestävää tekoa. Ennäytksekseen Crimson Frosty juoksi ajan 11,6 ja vaikka suurkilpailumenestystä ei hevoselle koskaan tullutkaan, tienasi se kuitenkin reilusti yli satatuhatta virtuaalieuroa rahaa. Jalostuksessa oria on käytetty varsin säästeliäästi ja sen jälkeläisistä vasta yksi on kilpaillut.

Pipsan emä Double Trouble TUM taas on erittäin hyvän ja menestyksekkään kilpailu-uran tehnyt tamma (11,0ke). Sagatum Trottersin eli tätini kasvatti saavutti huikean voittoprosentin 27 totoprosentin ollessa jopa 48! Pipsa on Double Trouble TUM:in viimeinen jälkeläinen. Kaikki tamman aiemmat jälkeläiset ovat kilpailleet ja jokainen niistä on alittanut 17-rajan ja kolme viidestä juossut alle 14. Joukosta löytyy muun muassa tammaderbyn 2011 voittaja Get Troubled Ace.

Sukunsa puolesta Pipsan tulevaisuudenodotukset ovat siis korkealla!

Äidiltä oppia

Kuten jo aiemmasta kävi ilmi, ei Pipsaa ole vielä vieroitettu. Luotan Pokerin ammattitaitoon, joten olen itse käynyt katsomassa Pipsaa vain muutamaan otteeseen. Varsa vaikuttaa oikein miellyttävältä ja uteliaalta otukselta. Pokeri onkin kertonut, että Pipsa on jatkuvasti tutustumassa uusiin asioihin, eikä tunnu vähästä hätkähtävän.

Kun Pipsa joulukuussa vieroitetaan, alamme treenata ravihevosena olemisen alkeita. Tämä sisältää kiinni sidottuna olemisen, jalkojen nostelun, talutettuna kulkemisen ja muut päivittäiset toimet. Myös suitsiin Pipsa totutetaan pian ja valjaisiin totutus alkaa heti vuodenvaihteen jälkeen. Pipsa on tarkoitus opettaa ajolle heti keväällä, joten ohjasajo aloitetaan mahdollisimman varhain.

016. Esittelyssä: Jigsaw North

Jigsaw North - tai Jekku, kuten meillä kotona kutsutaan - on nelivuotias amerikkalais-ranskalainen tamma, joka muutti talliin kolmantena. En ole enää oikein varma, miksi Jekku oli myynnissä. Todennäköisesti sen omistaja ei ollut tyytyväinen hevosen raviuraan ja olihan se toki luonteeltaankin sieltä ikävimmästä päästä. Minulla kuitenkin oli intoa kokeilla, sillä niinhan sitä sanotaan, että ne kovapäiset ovat kilpahevosina parhaita.

Suvultaan Jekku on erittäin mielenkiintoinen. Sen isä on myöskin amerikkalais-ranskalainen, 11-aikainen Acton North. Suvusta kiinnostavan tekee kuitenkin Jekun emän puoli. Itse emä Breda Kind on jättänyt jalostuksessakin mukavaa jälkeä ja sen parhaalla varsalla, tamma Fade Out Northilla on ennätys 11,1.

Varsinaiset lempinimet suvusta löytyvät kuitenkin toisesta ja kolmannesta polvesta. Emänisä Born Again TUM on tätini kasvatti. Hyvin pitkän kilpauran tehnyt kestävä kilpahevonen on hienosta tamma Barbie Girlistä, samasta hevosesta, joka on myös Halin isän emän emä.

Tuleva montéhevonen?

Kun Jekku tuli meille, se oli täydessä kilpailukunnossa. Tammalla oli ajettu paljon jo sen kaksivuotiskautena - jopa 13 starttia, joissa se oli ollut kerran toinen ja kahdesti kolmas. Vaikka suurensuurta menestystä ei kaksivuotiaana tullut, väläytteli Jekku kyllä jo vauhtivarojaan: lyhyen matkan autolähdössä paineltiin aikaan 17,6.

Kolmevuotiskaudellaan Jekku alkoi löytää sisäisen kilpahevosensa ja otti kahdeksasta startistaan kaksi voittoa ja kaksi kakkossijaa. Ennätys parani rutkasti ja kirjattiin vuoden päättyessä lukemiin 15,4.

Nelivuotiskausi alkoi meidän ajoväreissämme, kun päätin olla hullu ja ilmoittaa hevosen melkein heti sen meille saavuttua Kasvattajakruunun karsintaan. Kotiratamme Unto Ensio otti ohjat, mutta Jekku hylättiin liioista laukoista. Seuraavissa starteissa Jekku nähtiinkin silmälapuilla varustettuna ja laukat ovat sen jälkeen pysyneet lähes kokonaan poissa.

Nyt nelivuotiskaudellaan Jekku on kilpaillut kaksitoista kertaa. Olemme kokeilleet muutamaan otteeseen myös montéa ja vaikka Jekku melko reipasta kyytiä raviratsastuksessa paineleekin, ei se oikein osaa olla oma itsensä, kun ohjastaja onkin selässä. Emme ole kuitenkaan vielä luovuttaneet! Eikös näiden ranskalaisten pitäisi olla oikeita montétykkejä?

Voisi kutsua hirviöksi

Jekku on luonteeltaan oikea hirvitys ja joku voisi kutsua minua hulluksi, kun jaksan moista elukkaa päivästä toiseen. Se uhkailee, näykkii ja painaa korvat jatkuvasti luimuun, kun sen kanssa koittaa tehdä päivittäisiä toimia. Olen kuitenkin oppinut, että tamman kanssa pärjää - on vain oltava jämäkkä ja määrätietoinen, eikä missään tapauksessa saa näyttää epävarmuuttaan, sillä silloin hevonen yltyy pompottelemaan sinua vielä lisää.

Ajettaessa Jekku on kuin toinen hevonen. Ilmaiseksi tamma ei kuitenkaan anna mitään, vaan kuskin täytyy olla koko ajan hereillä, jotta hevonen menee haluttuun suuntaan ja halutussa tempossa. Startissa Jekulla on ollut kuumumisongelmia, mutta nyt kun olemme löytäneet oikeat varusteet ja oikeat valmistelutekniikat, on elämästä tullut paljon helpompaa.

Kotona treenattaessa Jekku ajetaan avovehkeistä. Startissa sillä on sekki, puolilaput ja vetopallot. Suojia käytetään aina: etujalkoihin polvisuojat ja takajalkoihin säärisuojat.

Ratahiittiä kuumumisen välttämiseksi

Tällä hetkellä Jekku on nopeusvalmennuksessa ja sillä ajetaan hiittiä neljän päivän välein. Koska Jekku kuumuu helposti, olemme todenneet parhaaksi ajaa sen kanssa ratahiittejä. Muutaman kerran erehdyimme ottamaan vetoja, mutta siitä ei tullut mitään, kun hevonen ei malttanut lainkaan keskittyä palautuksiin.

Normaaliviikolla Jekulla ajetaan yksi tuplahiitti, 2 x 2100m noin 1.35-vauhtia. Toinen hiitti on pitkä 3100 metrin hiitti, joka ajetaan samaa vauhtia. Jekulla pyritään ajamaan niin, tuplahiitin toisessa hiitissä sekä kolmentuhannen hiitissä viimeiset viisisataa ajetaan 1.20-vauhtia.

Hiittien lisäksi Jekulla ajetaan reipasta hölkkää. Hölkkäpäivät ovat aina hiittiä ennen ja hiitin jälkeen. Muina päivinä Jekku saa olla vapaalla. Viikko-ohjelma voisi näyttää vaikkapa tältä:

MA: Vapaa
TI: Hölkkä
KE: Hiitti 2 x 2100m, 1.35
TO: Palautteluhölkkä
PE: Vapaa
LA: Hölkkä
SU: Hiitti 3100m, 1.35

Starttiviikkona ohjelma on kutakuinkin seuraavanlainen:

MA: Hölkkä
TI: Hiitti
KE: Palautteluhölkkä
TO: Vapaa
PE: Hölkkä
LA: Viimeistelylenkki, kaksi 600m vetoa, 1.30 + 1.20
SU: Aamulla reipas hölkkälenkki + startti
(MA: Palautteluhölkkä
TI: Vapaa
KE: Hölkkä
TO: Hiitti)

Kuten aiemmasta huomaa, saa Jekku startista vain yhden vapaapäivän ja sen jälkeen aloitetaan normaali hiittivalmennus. Helposti virtaa keräävää tammaa ei ole järkevää jättää vapaalle pidemmäksi aikaa, sillä muuten elo alkaa käydä entistä haastavammaksi.

Montémestaruuksien jälkeen tauolle, keväällä uudestaan starttiin

Olin jo suunnitellut jättävääni Jekun tauolle Virtuaalimestaruuksien jälkeen, mutta päätin pidentää kilpailukautta vielä muutamalla startilla. Onhan sitä toki lähdettävä koittamaan myös Montémestaruuksia, jotka ravataan lähiaikoina. Montémestaruuksien jälkeen Jekku saa kuitenkin jäädä ansaitulle tauolle.

En usko, että Jekku saa varsinaista lomaa, mutta sen treeniä kevennetään joksikin aikaa. Tarkoitus on pitää hevosta kuukauden verran kevyemmällä ja hömpsötellä ratsain maastossa, tehdä perähevoslenkkejä ja rentoja ajolenkkejä. Sen jälkeen aletaan ajaa peruskuntoa ja viikko-ohjelma voisi olla jotain seuraavankaltaista:

MA: Hölkkä
TI: Hölkkä
KE: Vapaa
TO: Hölkkä
PE: Hölkkä
LA: Vapaa
SU: Hölkä

Hölkkälenkit ovat pituudeltaan viidentoista kilometrin luokkaa ja ne tehdään reippaassa, mutta rennossa tempossa. Osa lenkeistä voidaan tehdä myös ratsain ja kiivetä esimerkiksi lähiseudun mäkiä. Talven tullessa osa lenkeistä tehdään hankitreeninä.

Peruskuntoa on tarkoitus ajaa helmi-maaliskuulle asti. Sen jälkeen aloitetaan hiittivalmennus. Starttiin Jekun on tarkoitus tulla tauon jälkeen huhti-toukokuussa.

015. Virtuaalimestaruus

Jekku juoksi omissa raveissamme syyskuussa ja oli kovahkossa porukassa hyvä kolmas. Ajattelin jo jättäväni tamman talvitauolle, kun Hali lomaili ja Kakekin vietti sairaslomaa. Kilpailukutsuja selatessani eteen osui kuitenkin kutsu Virtuaalimestaruuksiin. Jostain kumman mielijohteesta soitin Ristolle ja kysyin ajaisiko hän Jekkua mestaruuksissa. Vastaus oli myöntävä ja niin ilmoitin tamman mukaan - vaikka oikeastaan mitään odotuksia pärjäämisestä ei ollut.

Virtuaalimestaruuksissa juostaan ensin karsinta tasoitusajona 2100 metrin matkalla ja karsinnan parhaat pääsevät päivän päätteeksi ajettavaan finaaliin, jossa kilpailu käydään jälleen tasoitusajona, mutta matkana on keskipitkä 2600 metriä. Koitos on kova, sillä metrejä kertyy hevosille päivän aikana pelkästään kilpailun muodossa 4700m ja palautumisaika starttien välillä on melko lyhyt.

Jekulla ei ollut koskaan ajettu kahta lähdöä saman päivän aikana, mutta lyhyillä starttiväleillä se oli usein parantanut seuraavaan starttiin. Päätin siis kokeilla: harrastuksenahan tätä vain tehdään, joten menetettävääkään ei juuri ollut.

Jekku juoksi karsinnassa kaksi. Olin lämmittänyt hevosen normaaliin tapaan ja muutoinkin valmistelut oltiin tehty totutusti. Mitä sitä nyt hyvää muuttamaan, kun järkevät tavat ovat löytyneet. Seurasin ensimmäisen karsinnan ja totesin, että vauhdit olivat varsin maltillisia. Kuskit näyttivät säästelevän hevosiaan, eivätkä revitelleet urku auki. Se oli ehdottomasti hyvä asia ja toivoin saman jatkuvan meidänkin karsinnassamme.

Porukka oli melko epätasaista. Jekku ei ollut huonoin, mutta selvästi huonoimmasta päästä se oli ja sai näin lähteä paalulta.

Lähtö pääsi matkaan ensimmäisellä yrittämällä ja Jekku sai hyvän lähdön. Se otti keulapaikan ennen ensimmäistä kaarretta, mutta A.C. Heartbreaker painosti rinnalla. Takasuoralla Risto teki viisaasti ja luovutti johtopaikan Ninitran A.C. Heartbreakerille. Näin vauhti rauhoittui, mutta vaarana oli tietysti jäädä pussiin, kun takamatkan hevoset tulisivat ohitse.

Seuraava kierros mentiinkin tiiviisti pussitettuna. Takaa keulaan oli kiertänyt Cadillac Snilli ja Jekku oli näin sisällä kolmantena. Maalisuoralle käännyttäessä tilanne näytti onnettoman huonolta. Tilaa kuitenkin tuli ja Risto sai puikattua Jekun kolmanneksi. Ja finaaliinhan sillä tuloksella päästiin!

Jekku palautui hyvin ja oli valmis varsinaiseen koitokseen. Keskipitkä matka oli sekin meille täysi kysymysmerkki, sillä Jekku ei ollut koskaan juossut 2100 metriä pidempää matkaa. Hiittejä olimme kuitenkin ajaneet pitkinä, joskus jopa neljäntuhannen mittaisina, joten en uskonut matkan olevan ongelma.

Karsinnassakin Jekku lähti hyvin. Risto tarjosi sille hyvän reissun kolmannessa sisällä. Vaikka pussiin jäämisen vaara oli jälleen olemassa, olimme ennen lähtöä puhuneet haluavamme tarjota Jekulle mukavan juoksun, sillä kilpailu tulisi olemaan raskas ja realistiset voitonmahdollisuudet tammaltamme selvästi puuttuivat.

Säästely kannatti, sillä monet hevoset väsähtivät maalisuoralla. Jekku tuli loppuun asti hyvin ja ehti maaliviivalle kuudentena. Uskomaton sijoitus meidän tavallselta tammaltamme, mutta täytyy sanoa, että on se vaan sitkeä! Ja mestaruusfinaalin nuorin osallistuja ainoana nelivuotiaana, joten tulevaisuudessa se voi yltää vaikka mihin!

Pitkään mietittyäni totesin, että taitaa kilpailutauko saada vielä odottaa - montemestaruudet juostaneen melko pian, joten jääkööt Jekku sitten tauolle niiden jälkeen.

014. Nivellukko

Kuten joku on ehkä voinut huomatakin, Kake ei ole startannut pitkään aikaan. Tähän on syy.

Ori oli jo parissa viimeisessä startissaan vähän huonon oloinen - laukkasi, mikä ei ole ollenkaan tämän hevosen tapaista. Treenissäkin Kake on tuntunut huonolta, aivan kuin sen takapää ei pysyisi vauhdissa mukana. Takajalkojen liike on ollut jäykkää ja ori on muutenkin tuntunut erilaiselta, vaikka menohaluja on kyllä riittänyt. 

Kake kotitreenissä

Annoimme Kaken olla helpommalla pari viikkoa ja pyysimme hierojan katsomaan sen läpi. Lihakset olivat jumissa, mutta mitään merkittävää vaivaa ei kuitenkaan löytynyt. Jatkoimme kevyttä treeniä, mutta koska muutosta ei tapahtunut, päätimme antaa orin levätä vielä jonkin aikaa.

Reilun kuukauden kuluttua tilannetta katsottiin uudelleen ja ongelma jatkui. Varasin Kakelle ajan Hevosklinikka Vuokoskelle, jotta saataisiin asiaan jokin selvyys.

Eläinlääkäri Sofia Suviranta tutki Kaken. Jalat taivutettiin, mutta niistä ei löytynyt sanomista. Juoksuttaessa eläinlääkäri kuitenkin huomasi pientä epäsymmetrisyyttä orin liikkeissä. Hänen mukaansa Kake käytti selkäänsä huonosti. Ja näinhän se oli - kun eläinlääkäri tunnusteli Kaken selkää, arkoi se ristiselän aluetta.

Kake rauhoitettiin ja selkä kuvattiin. Kuvista ilmeni ristiselän alueella oleva nivellukko, joka on todennäköisesti aiheuttanut liikkumisvaikeudet ja askeleen lyhentymisen. Samalla lihaksisto on mennyt jumiin.

Klinikan kiropraktikko tutki Kaken heti ja alkoi hoitaa ongelmaa. Aivan täysin lukkoa ei saatu avattua, joten kiropraktikkoreissua on odotettavissa vilä toistamiseen. Siihen asti Kake saa tarhailla. Kake on nyt ollut oikeastaan täysin treenaamatta pari kuukautta, joten katsotaan, milloin sitä radoille asti päästään. Uusi kiropraktikkoaika olisi tarkoitus saada parin viikon päähän, mutta sen jälkeen jos saataisiin lupa aloittaa treeni - olisi jo lokakuun puoliväli - voitaisiin hiittiä päästä ajamaan marraskuussa ja ehkä hiukan ennen vuodenvaihdetta olla taas startissa. Tai vuodenvaihteen jälkeen, miten nopeasti kunto sitten palautuukaan. Katsotaan, ei meillä kiire ole. Tammat jäävät kohta talvitauolle, mutta Kakella voisi koittaa ajaa hokkikengässäkin. 

013. Starttiraportteja

Ilmoitin Jekun taas starttiin, kun Kisatalli Carbonarassa oli sopivantuntuinen lähtö. Mietin kuumeisesti, miten ihmeessä valmistelisin sen starttiin, jotta se olisi yhtä hyvä kuin viimeksi. Joku vinkkasi, että voisin kokeilla sellaista, että ajaisin hevosen vielä starttipäivän aamuna. Kunnolla rentoa ja reipasta hölkkää, ehkä kymmenisen kilometria. Koska kaikki keinot on käytettävä, päätin kokeilla.

Aamulla valjastin siis hevosen kärryjen eteen ja lähdimme lenkille. Jekku oli vähän turhankin menevällä tuulella, joten menimme kyllä kohtalaisen reipasta ja rentoa hölkästä tuli vasta ehkä ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen. Hevonen tuntui lopussa kuitenkin hyvältä, joten laitoin sen kuljetuskuntoon hyvillä mielin.

Radalla Jekku olikin ihmeellisen rauhallinen. Se käyttäytyi yhtä hyvin kuin viimeksi - mitä se ei kyllä koskaan aiemmin ole tehnyt. Lämmitin tammaa perinteiset kolme kierrosta ja se oli täydellisen rento! Uskomatonta!

Lähtö oli 11 hevosen ryhmäajo ja pääsimme hyvin matkaan. Jekku tuntui todella hyvältä käteen, eikä se ollut lähelläkään laukata. Pääsin ajamaan reippaasti heti alkuun ja saimme keulat ensimmäisellä takasuoralla. Siitä eteenpäin sain vain nauttia menosta ja olimme maalissa ensimmäisinä! Vau mikä fiilis!

---

Parin viikon kuluttua lähdimme Burnout Stablen raveihin Halin ja Jekun kanssa. Hali oli tuntunut treenissä oikeinkin hyvältä, mutta Jekku oli ollut hieman tahmean oloinen. Mietiskelin moneen otteeseen olisiko tamma tulossa kipeäksi, mutta koska lämpöä ei ollut eikä hevonen yskinyt tai ollut räkäinen, päätin lähteä silti starttiin.

Hali juoksi lähdössä yksi, kaksivuotiaiden mailin ryhmässä. Lämmityksessä hevonen oli normaali ja sitä se oli lähdössäkin, tosin porukka oli sen verran kova, että kärkeen ei ollut mitään asiaa. Tämä oli Halin ensimmäinen autolähtö, joten otimme lähdön varman päälle. Tamma hieman ihmettelikin lähtöauton siivekkeitä, mutta meni mukisematta auton taakse, kun kaveritkin niin tekivät. Lähtö auton takaa on kuitenkin sen verran reippaampi kuin voltista, että halusin minimoida lähtölaukan riskin ja pidin hevosen kunnolla ohjilla. Monet kilpakumppanit lähtivät reilusti reippaammin, joten jäimme jo lähdössä porukan perälle. Matkasimme viidennessä sisällä ja teimme oikein nätin juoksun ja Halista irtosi vielä pieni kiri maalisuoralla. Tilaa ei kuitenkaan oikein ollut, enkä tiedä olisinko viitsinyt ihan hirveästi enempää vaatiakaan. Voimia oli maalissa vielä tallella ja hyvä juoksu takana, mikäs varsan kanssa sen parempaa.

Jekku oli jälleen ravien loppupäässä, toiseksi viimeisessä lähdössä. Tamma tuntui lämmityksessäkin hieman tahmealta, mutta päätin yrittää silti. Rento tamma kuitenkin oli, siitä olin tyytyväinen. Auton takaa lähdimme hitaammin kuin yleensä ja pääsin asettumaan neljänteen ulos. Suunnittelin, että lähtisin kolmannelle 700 metriä ennen maalia ja todennäköisesti saisin vieläpä jonkun hyvän selän eteeni. Siitä olisi hyvä puristaa loppua. Valitettavasti suunnitelmat eivät menneet aivan putkeen. Tuhat ennen maalia takanani ollut Halo Speed käänsi kolmannelle, muttei edennyt lainkaan. En rohjennut hidastaa ja kääntää sen ohi neljännelle, mutten saanut myöskään tilaa puikata sen eteen. Siispä matkasimme toista rataa aina maalisuoralle saakka ja siellä oli myöhäistä käännellä mihinkään. Kovaakin mentiin, Jekku kaunisteli ennätystään kolmella kymmenyksellä, mutta maalissa se oli silti viimeisenä. Tamma teki kuitenkin oikein rehdin juoksun eikä sairastumisestakaan ollut tietoa. Kuskin kokemattomuus tuppaa vain näkymään tällaisissa tilanteissa.

---

Seuraavana oli vuorossa jälleen montéa. Maunolan Ravitallin montelähtöön oli ilmoitettu vain viisi hevosta ja sakki oli myös melko epätasaista. Ennätyksen perusteella katsottuna Jekun olisi pitänyt olla selvä voittaja, mutta toisin kuitenkin kävi. Hevonen tuntui kohtalaisen hyvältä ja juoksi koko matkan hyvää ravia, mutta ei se silti kovaa päässyt. Saa nähdä, eikö tästä tammasta vain ole montéhevoseksi vai eikö se ole vielä oppinut juoksemaan ratsastaja selässään. Kokeillaan nyt vielä jonkun kerran kuitenkin, jos vauhtia alkaisi löytymään.

---

Kesän vaihtuessa syksyksi ilmoitimme Halin ja Jekun jälleen Burnout Stablen raveihin. Ravipäivän kulku oli suunnilleen sama kuin viime kerralla saman tallin raveissa: Hali lähdössä yksi ja Jekku ravien häntäpäässä.

Hali oli lämmityksessä oikein hyvän oloinen ja oli sitä myös startissa. Valitettavasti porukka oli meidän neidille aika kovaa ja kyyti kylmää. Ennätys kaunistui kahdella kymmenyksellä ja vaikka sijoitus olikin kolmanneksi viimeinen, ei varsaa siitä voi syyttää. Katsotaan, jos etsitään vielä jokunen startti syksylle, mutta sitten Hali saa jäädä tauolle. Omalla radalla ainakin ravataan parin viikon päästä - siinä voisi olla sopiva lähtö tiedossa.

Jekku oli lämmityksessä oma itsensä ja lähdin lähtöön luottavaisin mielin. Lähdössä oli mukana koviakin hevosia ja vauhti oli sen mukaista. Ensimmäinen puolikas avattiin nollayhdeksää ja erehdyin olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Meidän hurja joutui siis avaukseen mukaan, eikä tällä tytöllä ollut siinä vaiheessa mitään sanomista - tamma paineli juuri sitä kyytiä kuin kaveritkin ja kuskin kädet huusivat hoosiannaa. Eihän siinä sitten ollut enää maalisuoralla mitään tehtävissä, kun avaus alkoi painaa ja takaa tultiin ohitse. Sijoitus oli kuitenkin hyvä seitsemäs ja kuski saattoi laittaa tuloksen täysin omaan piikkiinsä. Salille siis ennen seuraavaa kertaa, jos saataisiin käsiin vähän enemmän voimaa!