002. Ensimmäinen ori talliin

Kyllä, sieltä se tulee - ennen kuin talli on edes valmiina. 4-vuotias lämminveripoika oli kuin luotu meidän tallimme ensimmäiseksi asukkaaksi, joten en voinut vastustaa kiusausta. Pokerin kasvattama ja hänen käsissään jo parikymmentä starttia kilpaillut nuorukainen Chaos Scoop Ace ei ole kulkenut vielä järin kummoisesti, mutta sen verran hevonen on ehtinyt väläytellä, että mahdollisuuksia johonkin saattaisi olla. Ja vaikkei koskaan mihinkään yltäisi, niin voimme ainakin yhdessä opetella. Hevosen pitäisi olla kaikin puolin toimiva ja starteissakin se on pysynyt melko hyvin ravilla, joten tällä pääsen itsekin harjoittelemaan kilvanajoa!

Innokkaina lähdimme tänään hakemaan Chaos Scoopia kotiin. Onneksi matka ei ollut kilometreissä mitattuna hirvittävän pitkä, sillä näin autonkuljettajan ja täpinöissään odottavan tuoreen hevosenomistajan mielestä se tuntui jo tällaisenäänkin loputtomalta. Perille kuitenkin päästiin ja totesin orin olevan juuri sellainen kuin olin odottanutkin. Pikaisten koeajojen ja hoito-ohjeiden jaon jälkeen pakkasimme herran autoon, otimme matkakuvat ja käänsimme nokan kohti kotia.

Matka sujui mainiosti ja kotona Chaos pääsi heti laitumelle - karsinat kun eivät vielä olleet aivan asuttavia. Onneksi on laidunkausi! Ori tuntui olevan heti kuin kotonaan, vaikka kotonaanhan se nyt onkin. Ruoho maistui, eikä seuranpuutekaan haitannut.

Toisaalta, eihän Chaos tulekaan olemaan pitkään yksin. Seuraava hankinta on jo varattu - se on vielä emänsä mahassa ja toinen ostos tulee kotiin parin päivän sisällä. Siitä pian lisää!

001. Alku

Puoli vuotta maltoin haaveilla. Sen jälkeen laitoin mieheeni vauhtia: talli oli saatava. Kuusi karsinaa vanhaan navettaan, valjashuone ja rehuvarasto niiden kylkeen. Heinät tallivintille ja kärryille vaja tallin viereen. Pitkät tarhat tallin nurkalle, laitumia kauempana oleville pelloille. Ajolenkki peltojen poikki ja metsän halki tilan ympäri. Ja jos tarvittaisiin, niin sitten joskus siirtotalli pihan perälle. Siitä en tosin vielä uskaltanut puhua lainkaan, olinhan vannottanut, että kuusi hevosta olisi aivan maksimi.

Rakas mieheni tietysti suostui, eihän hän muutakaan voinut. Hevostytön unelma toteutuisi vihdoinkin: elämäni ensimmäiset hevoset ja vieläpä omaan pihaan!

Blogin tarkoituksena on raottaa verhoa tallimme elämään. Jaan kanssanne onnistumisen hetket, takaiskut, ilot, surut, naurut ja kyyneleet. Meidän hevosemme eivät ehkä ole maailmanvalloittajia. Ne eivät ehkä pärjää edes iltaraveissa, mutta ne ovat jotain muuta, jotain paljon tärkeämpää. Ne ovat minun parhaita ystäviäni. Ja koska ne eivät ole niitä absoluuttisia huippuja, pienet menestymiset maistuvat sitäkin paremmalta. Tervetuloa seuraamaan näitä hetkiä!

Tästä se lähtee!