Kun ravit järjestettiin kotiradalla, oli omienkin hevosten tietysti pakko osallistua. Hali oli treenannut hyvin ja koelähdöstäkin oli jo jonkin aikaa, joten ajattelin, että senkin olisi hyvä aloittaa varsinaiset startit tutulta radalta. Lisäksi repäisin ja ilmoitin Jekun itselleni monteen - kummallakaan ei tietysti ollut kyseisestä lajista mitään kokemusta.
Hali tuntui lämmityksessä oikeinkin hyvältä. Huomasi, että rata oli sille tuttu, joten tamman ei tarvinnut kyttäillä jokaista mainosta ja aidankulmaa. Olihan varsa toki hieman jännittynyt, kun rutiini puuttuu siltä vielä kokonaan, mutta joka tapauksessa olin tyytyväinen lämmityksen jälkeen.
Lähtö oli pieni - vain seitsemän hevosta, joista kolme lähti paalulta Halin kanssa. Olimme saaneet ihan hyvän lähtöpaikan, numeron kaksi, joskaan en uskonut siitä olevan meille merkittävää etua.
Volttasin Halin kanssa luottavaisin mielin, jälkikäteen ajateltuna turhankin luottavaisin. Lähdimme reippaasti eteenpäin, mikä oli virhe: Hali laukkasi pahoin. Se hiljensi laukkaansa heti, kun otin kiinni, mutta jäi laukkaamaan lähes paikoilleen eikä antanut takaisin raville. Jäimme porukasta pahasti.
Lähtölaukan jälkeen Hali ravasi hyvin, eikä enää haparoinut. Se kiri porukkaa metri metriltä, mutta emme ehtineet enää kärkitaistoon. Ja oikeastaan katsoin paremmaksikin tehdä vain ehjän loppujuoksun, voittoja ehtisi napsia myöhemminkin. Lähtö oli kuitenkin kohtalaisen kova: Halikin sai pinkoa 20,8 ja oli maalissa vasta kuudes. Toisaalta - se teki sen lähtölaukan jälkeen hyvällä tyylillä ja meni todellisuudessa paljon tätä vauhtia kovempaa, niin pysähdyslaukan se alkuun teki.
Jekun osalta olikin vähän erilainen päivä. En tiedä, mikä minuun mahtoi mennä, kun ilmoitin sen monteen. Edellinen startti Kasvattajakruunussa oli vielä ollut yhtä tahtojen taistelua ja hevonen oli laukannut kuin mikäkin laukkahevonen. Montessa laukkoja tulisi todennäköisesti vieläkin herkemmin.
Olin kuitenkin ratsastanut Jekkua treenissä jonkin verran ja ottanut sillä yhden hiitin selästä. Se tuntui menevän selästä käsin jotenkin rennommin, vaikka oli silloinkin laukkaherkkä ja herkkä muutenkin. Lisäksi ajattelin, että kotiradalla ei ole niin paljon jännitettävää. Varustukseen lisäsimme puolilaput, joista edellisen startin jälkeen keskustelimme ja toivoin niidenkin auttavan tammaa keskittymään.
Lämmitys oli ok. Laput auttoivat selvästi, eikä Jekku ollut läheskään yhtä jännittynyt kuin normaalisti. Reipas se oli, vähän turhankin reipas ja lämmitys tuli mentyä melkoista haipakkaa.
Lähtö oli surullisen vajaa, vain viisi hevosta. Jekku volttasi hyvin, mutta - yllätys yllätys - otti lähtölaukan. Mikä ihmeen lähtölaukkojen kirous meitä oikein vaivaa?
Sain Jekun kuitenkin nopeasti askelilleen ja käänsin sen sisäradalle. Seurasimme johtoparia hyvin. Valitettavasti takaa tultiin kuitenkin ja lujaa ja olimme viimeisinä, kun matkaa maaliin oli puoli kierrosta. Eipä siitä asemat enää parantuneet, joten maalissa olimme myös viimeisinä. En tiedä mikä oli - olisiko hevonen kuitenkin ollut vielä ratsastukseen niin tottumaton, että parin kierroksen reipas meno oli sen voimille liikaa. Ajettavuudeltaan Jekku oli kyllä niin hyvä, että eiköhän me uudestaankin vielä koiteta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti