Lähdimme tyttöporukalla North Stablen raveihin - mukana siis Hali ja Jekku. Päivän päätähtäin oli Breeders Cup osakilpailu, johon olin ilmoittanut Jekun. Hali tuli mukaan lähinnä kaverihevosen ominaisuudessa, sopiva sarja kun löytyi sillekin.
Halin lähtö juostiin päivän aluksi kun taas Jekun lähtö oli viimeinen. Tämä aiheutti hieman aikataulullisia ongelmia ja pelkäsin Jekun keräävän turhia kierroksia joutuessaan odottelemaan. Saavuin paikalle aivan viime tipassa, heitin Halin äkkiä valjaisiin ja jätin Jekun koppiin seisomaan. Lämmitin Halia kolme kierrosta ja se tuntui ihan hyvältä. Sen jälkeen ehdin kävellä pari kiekkaa varikolla, kun ensimmäinen lähtö jo kutsuttiin esittelyyn. Turhia katoksessa seisotteluja ei siis tämän hevosen kohdalle todellakaan tullut.
Tiesin heti lähdössä, että nyt ei mene hyvin. Hali oli tahmean oloinen ja sitä sai tosissaan pyytää eteenpäin. Niinpä ajelimme koko matkan porukan häntäjoukoissa ja tulimme maaliin toiseksi viimeisenä. Olisin tietysti voinut keskeyttääkin, mutta jostain syystä se ei edes juolahtanut mieleeni. Toisaalta, saimme ehjän ja laukattoman juoksun, vaikkakin superhitaalla ajalla ja tahmealla varsalla, mutta eipä kai joka kerta voi onnistua.
Lähdön jälkeen kävelytin Halia rauhassa, sillä ajattelin, ettei minulla ole mikään kiire katoksille. Olisi ollut. Kun saavuin paikalle, oli trailerimme ympärille kerääntynyt lauma ihmisiä. Koppi heilui ja rytisi.
Kävi ilmi, että Jekku oli mekkaloinut kopissa koko ajan, kun olin ollut poissa. Se oli potkinut seiniä niin rajusti, että koppi oli ollut vähällä kaatua. Jossain vaiheessa hevonen oli hypännyt pystyyn ja onnistunut saamaan jalkansa etupuomin päälle. Ihmiset olivat huomanneet tilanteen ja olivat juuri irrottamassa hevosta. Kiitin onneani, että tilanne oli huomattu ajoissa, eikä hevonen ollut jäänyt pitkäksi aikaa jalka yläilmoihin.
Otin Jekun ulos kopista ja se käveli ihan normaalisti. Hikinen se oli ja hermostunut, mutta ei näyttänyt saaneen vammoja. Päätin pelata varman päälle ja käyttää sen eläinlääkärin tarkastettavana. Tämäkään ei huomannut kummoisia, vaan antoi starttiluvan, jos hevonen lämmityksessä olisi normaali.
Valjastin Jekun, joka käyttäytyi nyt jo paljon normaalia rauhallisemmin. Epäilin, että kaikki rymyäminen oli vienyt siitä voimat. Mahtaisiko se jaksaa startissa lainkaan?
Jekku lämmitti erinomaisesti - se ei ole koskaan ollut niin hyvä! Tamma tuntui jopa rennolta, mikä on todella hyvin siltä hevoselta. Otin Jekun lämmityksen jälkeen katokseen seisomaan ja se käyttäytyi todella hienosti. Olin aivan varma, että joku on vaihtanut hevosen toiseen sillä aikaa, kun se seisoi kopissa.
Breeders Cupin osakilpailu ajettiin täyden matkan tasoitusajona. Porukka oli pieni, vain kuusi hevosta, ja näytti melko tasaiselta.
Jekku lähti hyvin, mutta rauhassa, enkä oikeastaan hetkeäkään tuntenut, että se olisi ollut lähellä laukata. Emme lähteneet kuitenkaan niin reippaasti, että keulaan olisi ollut asiaa, joten sain paikan johtavan takaa. Olihan siinä toki riskinsä, mutta tavoittelin ehjää juoksua ja ajattelin, että selästä se olisi mahdollista. Ja ehkä Jekku malttaisi ottaa rauhallisemmin, kun oli selkä edessä.
Sen se tekikin, hevonen oli aivan loistava ajaa. Se keskittyi täysillä suoritukseen ja ohjilla oli juuri sopivasti painetta. Valitettavasti vain olin täysin pussitettuna maalisuoralle saakka. Sieltä sain kuitenkin hiukan tilaa ja pääsin kääntämään Jekun vapaalle radalle. Tamma otti hurjan kirin ja tuli todella hyvin loppua, mutta jäi turvanmitan voittajasta. Mahtava suoritus!
Mitä sitä täytyisi ensi kerralla tehdä, jotta hevonen olisi yhtä hyvä, rauhallinen ja rento? Jättää se taas koppiin itsekseen riehumaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti