Jekku juoksi omissa raveissamme syyskuussa ja oli kovahkossa porukassa hyvä kolmas. Ajattelin jo jättäväni tamman talvitauolle, kun Hali lomaili ja Kakekin vietti sairaslomaa. Kilpailukutsuja selatessani eteen osui kuitenkin kutsu Virtuaalimestaruuksiin. Jostain kumman mielijohteesta soitin Ristolle ja kysyin ajaisiko hän Jekkua mestaruuksissa. Vastaus oli myöntävä ja niin ilmoitin tamman mukaan - vaikka oikeastaan mitään odotuksia pärjäämisestä ei ollut.
Virtuaalimestaruuksissa juostaan ensin karsinta tasoitusajona 2100 metrin matkalla ja karsinnan parhaat pääsevät päivän päätteeksi ajettavaan finaaliin, jossa kilpailu käydään jälleen tasoitusajona, mutta matkana on keskipitkä 2600 metriä. Koitos on kova, sillä metrejä kertyy hevosille päivän aikana pelkästään kilpailun muodossa 4700m ja palautumisaika starttien välillä on melko lyhyt.
Jekulla ei ollut koskaan ajettu kahta lähdöä saman päivän aikana, mutta lyhyillä starttiväleillä se oli usein parantanut seuraavaan starttiin. Päätin siis kokeilla: harrastuksenahan tätä vain tehdään, joten menetettävääkään ei juuri ollut.
Jekku juoksi karsinnassa kaksi. Olin lämmittänyt hevosen normaaliin tapaan ja muutoinkin valmistelut oltiin tehty totutusti. Mitä sitä nyt hyvää muuttamaan, kun järkevät tavat ovat löytyneet. Seurasin ensimmäisen karsinnan ja totesin, että vauhdit olivat varsin maltillisia. Kuskit näyttivät säästelevän hevosiaan, eivätkä revitelleet urku auki. Se oli ehdottomasti hyvä asia ja toivoin saman jatkuvan meidänkin karsinnassamme.
Porukka oli melko epätasaista. Jekku ei ollut huonoin, mutta selvästi huonoimmasta päästä se oli ja sai näin lähteä paalulta.
Lähtö pääsi matkaan ensimmäisellä yrittämällä ja Jekku sai hyvän lähdön. Se otti keulapaikan ennen ensimmäistä kaarretta, mutta A.C. Heartbreaker painosti rinnalla. Takasuoralla Risto teki viisaasti ja luovutti johtopaikan Ninitran A.C. Heartbreakerille. Näin vauhti rauhoittui, mutta vaarana oli tietysti jäädä pussiin, kun takamatkan hevoset tulisivat ohitse.
Seuraava kierros mentiinkin tiiviisti pussitettuna. Takaa keulaan oli kiertänyt Cadillac Snilli ja Jekku oli näin sisällä kolmantena. Maalisuoralle käännyttäessä tilanne näytti onnettoman huonolta. Tilaa kuitenkin tuli ja Risto sai puikattua Jekun kolmanneksi. Ja finaaliinhan sillä tuloksella päästiin!
Jekku palautui hyvin ja oli valmis varsinaiseen koitokseen. Keskipitkä matka oli sekin meille täysi kysymysmerkki, sillä Jekku ei ollut koskaan juossut 2100 metriä pidempää matkaa. Hiittejä olimme kuitenkin ajaneet pitkinä, joskus jopa neljäntuhannen mittaisina, joten en uskonut matkan olevan ongelma.
Karsinnassakin Jekku lähti hyvin. Risto tarjosi sille hyvän reissun kolmannessa sisällä. Vaikka pussiin jäämisen vaara oli jälleen olemassa, olimme ennen lähtöä puhuneet haluavamme tarjota Jekulle mukavan juoksun, sillä kilpailu tulisi olemaan raskas ja realistiset voitonmahdollisuudet tammaltamme selvästi puuttuivat.
Säästely kannatti, sillä monet hevoset väsähtivät maalisuoralla. Jekku tuli loppuun asti hyvin ja ehti maaliviivalle kuudentena. Uskomaton sijoitus meidän tavallselta tammaltamme, mutta täytyy sanoa, että on se vaan sitkeä! Ja mestaruusfinaalin nuorin osallistuja ainoana nelivuotiaana, joten tulevaisuudessa se voi yltää vaikka mihin!
Pitkään mietittyäni totesin, että taitaa kilpailutauko saada vielä odottaa - montemestaruudet juostaneen melko pian, joten jääkööt Jekku sitten tauolle niiden jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti